Marraskuu

Näytin Nöpölle kaikki ihanat kommentit, joita tuli paljon. Kiitos!

Mie sain Tess'ltä haasteen ja olenkin sitten miettinyt, että mitähän totuuksia sitä ihtestään paljastaisi näin julkisesti.

Totuuksia:
1. Mie täytän tänään (12.11.) 43 vuotta. Se on jo aika napakka ikä. Lapsena synttärit oli tosi tärkeät. Äidillä oli tapana tuoda synttäriaamuna aamupala sänkyyn. Aamiaisen kruunasi leivos, jonka äiti aina edellisenä päivänä osti työpaikkansa kahvilasta. Joskus en voinut vastustaa kiusausta ja kurkistin salaa illalla jääkaappiin vain nähdäkseni tuon herkkupalan. Mies on jatkanut perinnettä. Huomasin eilen, että kakkosjääkaapin perille oli piilotettu leivosrasia, hih hih.

2. Miun isä ja melkein kaikki hänen sisarukset on punatukkaisia ja kauttaaltaan pisamaisia. Äiti on tummatukkainen ja ruskeasilmäinen. Yhtään pisamaa en perinyt ja hiuksetkin on korkeintaan punertavat. Silmien värikin on sellanen vihreeruskeesekotus. No hiuksiin saa punasta lisää purkista ja ruskeita piilareitakin on tullu nuoruudessa kokeiltua. Mut ois miusta silti kiva olla vähän enemmän Peppi.

3. Mie oon ollu rillipää ala-asteen kuudennelta luokalta saakka. Voi sitä ihmettä, kun lukio-iässä tuli mahdollisuus hankkia piilolinssit. Sillon seurusteluikäisenä se oli niiiiin tärkeetä ettei tarvinnu käyttää silmälaseja. Nykysin miul on kahdet eri pokat, voipi vaihdella fiiliksen mukkaan. Saunassa en aina erota tyttäriä toisistaan, sen verran sokia olen ilman silmälaseja: )

4. Miulle tulee tippa linssiin aika herkästi. Tänään jo kahdesti. Kuuntelin eka kertaa Anna Puun CD:n ja viimeinen kipale herkisti. Ja sitten luin vihdoin Hesarin kuukausiliitteestä sen jutun tuntematon varusmies. Kyyneleitä tuli niin etten oikein saanut tekstistä selvää. No tuo juttu kyllä herkisti varmaan monen muunkin.

5. Miu juuret on Karjalas, Kuokkalassa (Repino), iha siel vanha raja pinnas. Käytiin syyskuu lopul linikkareissul raja tuol puolel kassomas niit maisemii. Kun takapenkin pojat kajautti menomatkal Ihantala kohalla Karjalaisten laulun, ni siin ol tunnetta. Sattu vaa nii huonot kelit et ei sit päästy ehtimää sitä tarkkaa paikkaa Kuokkalas. Pittää tehä uus reissu. Äitinäitin porukat on tulleet Käksalmelt. Ja äiti-isän puolelt tullee sit suomenruottalaista verta sekkaa. Mie oon ylpee miu juurista.

6. Vahingonilo on paras ilo. No eikä oo. Kunnon pieruhuumorista saa ikää pidentävät naurut. (hui, nyt joku siellä varmasti paheksuu). Ja tunnustan nyt senkin, että lapsetkin tietää kuka on Kumi-Keijo ja osaa näyttää peukkua ja sanoa: Vejä tuosta.

7. Mie uskon Isään Jumalaan, taivaan ja maan luojaan.

8. Mie harrastin nuorena tanhuamista. Se oli kiva harrastus. Mie olen aika ujo, mutta salaa nautin kuitenkin esiintymisestä. Kesällä matkustettiin seuran mukana monen bussin voimin karjalaisille kesäjuhlille tanhuamaan. Isossa kulkueessa käveltiin läpi kaupungin ja sitten juhlat kruunasi monisatapäinen yhteistanhuesitys. Suomalaiset kansallispuvut on upeita.

Uph, mitä vielä. Mie kysyin mieheltä neuvoa, et mitä mie voisin tänne kirjottaa. No se sano et kerro tykkääväs Barbara Streisandista (hekottelua)

9. No jep , mie tykkäsin nuorena kovasti Barbara Streisandista. Kaikki vinyylit on tuolla kaapissa tallessa. Mut ei Barbara enää sytytä niinkun sillon nuorena.

Mie en nyt taija jatkaa tätä haastetta kenellekään erikseen nimeten. Tää on pyöriny blogeissa jo aika pitkään, joten ken ei vielä ole tunnustellut nin tästä voipi ottaa ihan vapaasti haasteen vastaan. (oikeesti mie en nyt jaksa miettii ja miul on kiire saunaan. mies on käyny jo pari kertaa huutelemassa, et jok sie kohta tuut? Toivottavasti tää ei oo taas täyttä kirotusvirheitä, kun laitan tän nyt vähän kiireellä julki)

...........................................

Mut nyt vähän neule- ja ompeluasiaa.

Mie ostin keväällä Tallinnasta villatakkilangat molemmille tytöille. Nuoremmalle violettia ja vaaleanpunaista. Villatakki valmistui jo syyskuussa ja on ollut oikein ahkerassa käytössä heti valmistuttuaan.

Malli: Aika pitkälti ite suunniteltu. Ainakin tästä neuleesta olen saanut vaikutteita. (Ravelry linkki). Kirjoneulemallien suunnitteluun löysin Jatalta linkin Jessica Trompin sivuille.

Lanka: Hjertegarn Palino, 100 % villaa: harmaalila 9515, tumma violetti 612 ja vaalea roosa 8404. Tehosteeksi löysin arkistojen kätköistä pienen kerän valkoista Patons'n fuzzy-wuzzy nimistä lankaa, jossa 55 % angoraa ja 45 % villaa.

Puikot: 3.5 mm ruusupuiset pyöröt.

Lanka on aivan ihanan pehmoista villaa. Sen puolesta sitä voi kyllä hyvin suositella lasten neuleisiin ja muillekin herkkähipiäisille. Valmis neule on kuitenkin nyppääntynyt aika lailla. Kastelin valmiin neuleen, jolloin se virahti aivan hurjasti. Yritin asetella viruttamatta kuivumaan ja takki onneksi vetäytyi aika hyvin kuivuttuaan oikeaan kokoonsa. Joustavuutensa ja luistavuutensa puolesta lanka on myös mukavaa neulottavaa

Neuloin helmasta kainaloihin yhtenä kappaleena ja hihat neuloin myös tasona. Kaarroke tuli neulottua kolme kertaa ennenkuin olin siihen tyytyväinen ja sain sen kaventumaan oikein.

Takki on ollut kuopukselle tosi mieluinen, jopa niin, ettei hän ole suostunut jättämään sitä naulakkoon eskarissa vaan se on sitten päällä koko ajan.

Miulla oli alunperin idea, että ompelen neuletakin kaveriksi tunikan. Kun tunika ei sitten ottanut syntyäkseen (joku ompelukipsi vaivas koko syksyn) niin jäi tuo neuletakkikin postaamatta.

Ompelukipsi laukes kun uusi Suuri käsityölehti ilmestyi. Lehti oli jotenkin niin mehukas ja täynnä kaikkea kivaa, että siitä iski inspis ja niin valmistui tämä tunikakin vihdoin.

Malli: Yhdistelin kahden eri mallin kaavoja. Ottobren uusimmasta numerosta 6/2009 malli 20 Funny Enny tunika koko 116 cm ja Burda 1/2008 lehdestä malli 134, koko 116 cm.

Kankaat on kaikki kierrätyskamaa. Ruutukangas on entinen vauvan pussilakana. Hihojen pilkkukangas on nyt sitten entinen verhokappa. Helman pallokangasta ja samaa pienemmällä pallolla sain Zalekua-merkkisestä hameesta (Made in Finland). Kankaat ovat kaikki oikein hyväkuntoisia. Napitkin on kierrätettyjä. Rypytyskumppari on ainut uusi hankinta.

Neuletakista jäi aika mukavasti lankaa tähteeksi ja kun sattu se pipokauden alku juuri samaan saumaan niin tekasin Lumille vielä samoilla kuvioilla pipon. Tai siitä tuli pipo. Mie kyllä havittelin enemmän baskerimaista lopputulosta.

Neuloin jousteeseen kumilankaa mukaan koska pelkäsin, että resori voisi lörpsähtää muuten käytössä. Piposta tuli kaikin puolin sopiva ja mieluinen ja se on ollut ihan päivittäisessä käytössä valmistumisestaan saakka. Harmaalila pohjaväri riitti juuri ja juuri, joten eipä se oikein olisi reippaampaan baskerimalliin riittänytkään. Pipo on kestänyt hyvin käyttöä eikä siinä ole ilmennyt samaa nyppääntymistä kuin takissa. Tästä langasta voisin neuloa pipoja jatkossakin, niin miellyttävän tuntuinen se on ihoa vasten.

Feeling for snow

Meillä herätään aamuisin pienen elinvoimaisen moottorin hyrinään ja pienen karhean kielen nuolaisuihin. Mahdoton pusuttelija tämä uusi perheenjäsenemme.

Varsinainen maailmanmahtaja se on myöskin. Ja toista moista niin uteliasta kisua en ole vielä tavannut.


Se haluaa ja tulee mukaan joka paikkaan, myös saunaan. Köllöttelee muina kissoina alalauteella ja siirtyy sitten muiden mukana suihkuhuoneeseen. No, suihkussa käynnin se jättää väliin.

Käytiin jotain keskustelua sen nukkumapaikasta ennen sen saapumista. Jos ei opetettas sitä nukkumaan meijän sängyssä. Ei tartte varmaan kertoa missä se nyt sitten nukkuu ; )

Se on Nöpö, lapset nimesivät sen. Ei ollut miulla siihen mitään sananvaltaa.

Apua! Lumivyöry! Voi Nöpö, oletkos taas vähän Höpö.

Kaksi kertaa se on kiivennyt pihalla kuuseen. Ensimmäisellä kerralla pelastin sen laudan avulla katolle ja sieltä "hissillä" maahan. Toisella kerralla mies kiipesi perästä ja tuli kissa kainalossa alas. Alussa se taisi luulla minuakin puuksi, kiipesi sujuvasti selkää pitkin latvaan saakka : )

Kiitos Piia, Nöpö on aivan ihana kisu. Toivotaan sillekin oikein pitkää elämää ja kissanpäiviä.

This lovely fellow is new member of our family. He has lived with us from end of September and has taken my heart from the beginning. He is called Nöpö.

Gail

Hui. Aikaa on todella vierähtänyt edellisestä postauksesta. Empä siis ala jaarittelemaan enempää syitä taukoon vaan siirryn suoraan asiaan: neuleita on valmistunut ja ne pitää saada tänne. Kiva kun tulit vierailulle!

It has been a while. But I'm back and instead of spending time with explaining what I've been doing since last posting, I will start with itself, knitting. I am really glad, that you came here! Kuvia huivista tuli napsittua jo syyskuussa. Itse huivi on viime kesän neulomus.

Langat ostin viime marraskussa Riikan reissulla ja kohtuullisen ajan ne odottelivat varastossa sopivaa mallia. Gail sattui silmään jo viime keväänä Tess'n blogissa ja ajattelin heti, että tämän haluan joskus tehdä.

Kesällä piti sitten saada matka-autoreissulle joku mukava neuletyö ja tämä sitten valikoitui matkaan. Pari kertaa piti kyllä ottaa aikalisä neuloessa, etenkin aivan alussa. Mallia piti seurata todella tarkasti tai muuten seurasi purkuhommia ja kuvio hahmottui todella huonosti pörröisestä mohaineulepinnasta. Ohut mohair oli samanaikaisesti liukasta puikoilla -> silmukka putosi helposti että toisaalta joustamattomuutensa ja pörröisyytensä vuoksi vähän takkuista neulottavaa. Mutta ah niin keveää,valmis huivi painaa vain 76 g!

These photos have been taken in September. The grass was still green and the days where brighter.

Gail was my knitting project for bygone summer. I choose it for our yourney with campervan in last July. I had bought the mohair skeins from Riga at last autumn and since then been I've been waiting for the right pattern. I saw Gail first time in Tess's blog and thought once, this is a definitely-yes-pattern.

Malli/Pattern: Gail (aka Nightsongs) by Mawelucky/Jane Araujo, Ravelry

Lanka/Yarn: BBB Filati Kid Mohair ( 70 % Kid Mohair, 30 % Nylon),

76 g ~ 761,3 m

Size: width 220cm, height 100cm

Puikot/Needles: 3.5 mm bamboo round needles

Huivista tuli todella iso ja samalla se kuitenkin on ihanan ilmava ja keveä. Olen käyttänyt sitä jo ahkerasti ja se on todella lämmin kun sen voi kietoa pariin kertaan kaulan ympärille.

The shawl became really large and at the same time airy and lightweight. And when I wrap it around my neck against the wind and breeze, it's pretty warm. (and only a little bit itchy, but it woun't be counted)

Altought it's multicoloured, I like all the tints. It wasn't easy to get them repeated in photos.

Kirjavasta neulepinnastaan huolimatta, minusta lopputulos on mieleinen. Tykkään sävyjen vaihtelusta, se antaa huiville eloisan ilmeen vaikka kuvio ei silloin erotukaan aivan niin selkeänä.

Nice legs

Aloitan kesän aikana valmistuneiden neuleiden arkistoinnin ja esittelyn näistä sukista.

Here is a pair of socks, one of the knits, I've finished during this almost bygone summer.
Malli/Pattern: Salto from knitty spring 2008Lanka/Yarn: Regia 4-fädig Tweed 116g ~ 424 mPuikot/Needles: 2.5 mm bambu sukkikset/bamboo double-point needles
Tätä lankaa nappasin 2 kerää mukaan keväisellä Tallinnan matkalla Veimevakk käsitöösalong'sta, joka sijaitsee Järvekeskus -ostarin toisessa kerroksessa.

Jollekin kesäiselle automatkalle piti saada sopivan pieni neuletyö mukaan ja usein työksi valikoituu sukka tai huivi, tällä kertaa valitsin Salto'n. Malli neulotaan varresta varpaisiin päin, joten langanmenekkiä oli vaikea optimoida. Kävi vanhanaikaisesti: ensimmäinen kerä loppui juuri ennen kärjen kavennuksia.

Sukantekele unohtuikin sitten pitkäksi aikaa korin pohjalle : ( Vaan loppukesästä tarjoutui oiva tilaisuus hankkia lankaa lisää, kun pistäydyimme uudemman kerran Tallinnassa. Samaa lankaa oli Veimevakk-kaupassa tarjolla (jee!) ja niinpä ostin yhden kerän iloisin mielin. No tämä kerähän päätyi sitten varkaiden saaliiksi, mutta onneksi seuraavana päivänä sillä aikaa kun auto oli paikattavana Järvekeskuksen naapurissa korjaamolla, tarjoutui tilaisuus päästä uudelleen Veimevakk-kauppaan, ja sain kuin sainkin uuden kerän varastetun tilalle.

I started to knit them in June and having first sock almost done I notised that the yarn won't be enough. After some difficulties I was able to buy one more skein from Tallinn.


Niinpä sukat vihdoin valmistuivat elokuun aikana. Viime viikonloppuna sain vihdoin aikaiseksi järjestää sukkien kuvauksen, kun kuvausilma oli mitä mainioin. Pyysin miestä malliksi (suostui heti mukisematta) ja niinpä ajettiin koko porukalla rantaan kuvailemaan. Annoin vaan ohjeeksi, että tuolla kivien päällä meinasin kuvata ja että pitäs saada nuo housunlahkeet ylös ettei ne näy kuvassa. Mies riipaisi hetkessä verkat jalasta ja seistä napotti alushoususillaan villasukat jalassa kiven päällä että nonnii nyt sopis kuvata : )

Onneksi yleisöä ei ollut paikalla vaan saatiin ihan rauhassa kuvailla. Jäätiin vielä rantaan toviksi nauttimaan maisemasta ja auringon lämmöstä. Tytöt pistivät rantakivillä heti kotileikit pystyyn ja mielikuvituksen avulla isot kivet muuntuivat hetkessä olohuoneeksi, saliksi, makkariksi, telkkariksi... Oli mukavan rattoisaa istua auringon lämmittämillä rantakivillä ja kuunnella tyttöjen selostusta: Tää telkkari menee kiinni näin kato, kun siihen heittää vettää päälle... kato iskä tääl on näitten vierashuone ja kato täs on sit sänky.

Niin, täällähän miekin kävin pikkuveljen kanssa leikkimässä muutama vuosikymmen sitten, samoilla kivillä.


Last weekend weather was perfect and my husband so nice that he promised to model for my camera on the beach near us. There are some beautifull big stones on water's edge and there he stood with only pants and socks on and I was able to take some photos of his nice legs : )

Some summer orange just before autumn

Syksyiset värit ovat jo kivunneet puikoille ja ompelupuolellakin on jo syyssuunnitelmat alkaneet. Mihin se ihana aurinkoinen kesä hujahti. Huomasin juuri, etten ole postannut yhtään neuletta koko kesänä, vaikka olen neulonut jotain koko kesän. Sain juuri yhdet sukat pääteltyä ja nyt olisi kolme valmista neuletyötä postaamatta ja yksi, josta puuttu nappilistat ja yksi jota pitäisi vähän purkaa ja korjata ja vielä yksi keskeneräinen puikoilla.


On korkea aika postata tämä ompelus ja terpakoitua muutenkin tämän neulelomalla olleen blogin hoidossa. Kesäinen tunika valmistui jo alkukesästä ja on ollut ahkerassa käytössä ja melkein joka reissulla mukana.

Malli on Mamu designin Imke, jonka kaavan tilasin Iinun kaupasta.

Oranssi kukkakangas on eurokankaan palaa, jota jäi tästä mekosta runsaasti jäljelle. Vaalea liila kangas miehustassa on mummolan vanha verho. Kangas ei ole aivan yksivärinen vaan siinä on vähän "meleerattu" pinta (näkyy klikkaamalla kuvaa suuremmaksi). Verhokankaasta valmistin jo 80-luvulla itselleni kietaisumallisen kiinalaisvaikutteisen puseron (oli sillon muotia : ) ja vielä sitä kangasta jäi jäljelle.

Valmistin ensin koekappaleen kokonaan kukallisesta kankaasta. Se valmistui sattumoisin samaan aikaan kun Soilen tunika. Aika lailla samat oli miunkin ajatukset tunikan valmistuttua, hihat oli liian lyhyet ja kinnasivat kainaloista ja jotenkin tekemäni rypytys tuohon poikkileikkaukseen ei istunut. Koeversiosta on kuva tuolla Galleriassa.

Model: Imke from Mamu design. Pattern bougth from Iinu's shop.

Fabric: Orange fabric with tiny flowers, plenty of was left over from this dress. Lilac fabric is an old curtain from my grandma's home. Orange flowers I crocheted to match with the orange fabric.

Tähän versioon pidensin hiukan hihoja. Säilytin poikkileikkauksen vyötäröllä enkä lisännyt mitään rypytystä. Näin tuli paidasta just kiva. Miulla on ylävartalo ronskimpaa tekoa kun alavartalo ja pahimmillaan voi ylä- ja alasaosan vaatteen koossa olla kolmenkin kokonumeron ero. Pitäs aina muistaa mittailla kaavoista oikeat ympärysmitat ennen leikkuuta : )

Miehustan somisteeksi virkkasin kolme kukkaa. Keskimmäisen oli tarkoitus osua keskelle mutta vinossa se on ja kyllä sen tuosta yllä olevasta kuvasta näkeekin. Vinossa se on vieläkin, en ole jaksanut korjata.


Piti laittaa tämä mökiltä otettu kuvakin mukaan, kun tässä näkyy lempparishortsit joiden kanssa tätä paitaa olen ehkä eniten vedellyt.


Joka kesäinen perinteinen Lappeenrannan piknik-reissu tehtiin pari viikkoa sitten. Aivan ihanassa säässä saatiin nauttia naapurikaupungin kesätunnelmasta sataman ja linnoituksen maastoissa. Linnoitukselta löytyi paidan kanssa ihan sävysävyyn oleva talokin.


Sain Pirjo-Riitalta ihanan tunnustuksen. Kiitos! Jos miekin laittaisin tunnustuksen eteenpäin sellaisille, jotka ekana tulee mieleen niin voisin laittaa sen Pirjo-Riitalle takaisin ja lisäksi Tess'ille, Annikaiselle ja Tiinaf'lle. Kaikki elämänmakuisia pitemmän ajan blogituttavuuksia.

Frutti di bosco

Oma maa mansikka...

Tänään aamutelkkarissa oli haastateltavana ravitsemusterapeutti Pirjo Saarnia ja toimittajakin innostui hehkuttamaan suomalaisten marjojen puolesta käyttäen ilmaisuja superruoka, terveyspommi ja metsien aarre.

Että täällä pohjolassa nimenomaan marjat suorastaan "pakkautuvat" täyteen terveellisiä aineita. Se on tämä meijän kesä, kun on suht iso lämpötilaero yön ja päivän välillä. Senkin opin, että mansikan mollukat pitäs pakastaa kokonaisina. Ei sais halkasta, kun se jo käynnistää entsyymitoiminnan ja osa terveysvaikutteisista aineista häviää. Mustikan vois varmaan nimetä neulojan nimikkomarjaksi. Se kun parantaa näkökykyä. Mustikoita syömällä voi siis jo nyt alkaa vaikuttaa siihen, että vielä mummelinakin pystyy silmä tarkkana neulomaan pitsineuleita ; )

There was talking about wild berries on the morning-TV. How healthy they are, especially here in North. I should start to eat more blueberries so that my eyes would stay healthy and I will see to knit as long as I am able to knit : )


Alkaa olla korkea aika postata nämä kesäompelukset tänne ennen kesän loppua. Nämä tulevat nyt vähän takaperosessa järjestyksessä, kun tässä tulee tämä viimeksi valmistunut tunika.

It is high time to start to post all that I have sewed for summer before summer is over. Here is a tunic, that I have finished at latest.


Sinipohjaisen kankaan löysin äidin varastoista ja tuo valkopilkkuinen on vanha lyhythihainen paitapusero. Pilkkukangasta oli sen verran nuukat palaset helmaa varten, että jouduin vähän kikkailemaan. Ylläolevassa kuvassa erottuvat ehkä parhaiten nuo pienet terälehtimäiset kuviot vyötärön kohdallla. Ne on aplikoitu peittämään vanhat napinlävet : )

Yläosan ja hihan kaava on Ottobren 2/2009 mallista 16 (Trendy chic) ihan vähän modattuna. Alaosan kaava on Mamu design'n Katrin-mallista, jonka kaavan tilasin Iinun kaupasta.

I have used the pattern of Ottobre 2/2009, model 16 and also pattern of Mamu design, model Katrin (which I ordered from Iinu's shop)

The fabrics are re-used material. The red with spots has been a shirt and that is why I have sewed some leaves to hide old buttonholes near the waist.

Miulla on vielä tuo Katrin-mallin yläosan kaava testaamatta, mutta jos tässä saisin syksyksi tehtyä koko meijän perheen naisille uusia puseroita tai mekkoja.
Edelleen viehättää tunikamalliset puserot silmää ja näyttäs niitä löytyvän vielä syysmallistoistakin. Vaatekauppoihin alkaa jo salakavalasti rantautua 80-luvulta tuttuja leikkauksia. Kyllä mie tällä iällä aika hitaasti lämpenen näille kertaustyyleille. Näin jo niitä porkkanamallisia housuja joiden isot vyötärölaskokset kurrataan uumalle leveällä vyöllä. Hui kamala. Eikä ne lepakkohihatkaan oikein vielä näytä miun silmään hyvältä. Vaan annas olla, silmä kun tottuu niin enköhän mene muodin mukana ja sitten täällä onnessani esittelen jotain megaolkatoppauksilla varustettua puseroa.






Omaa maa mansikka, mustikka, metsävadelma ja lillukka... Tässä kakun päällä, joka on ihan hyvällä omallatunnolla vedelty parempiin suihin.


Huomenna mie meen mustikkaan. Jos mahun.

Ne vei kaikki - They took everything

Jo toistamiseen oltiin Tallinnassa. Sinne houkuttivat mukavat hotellitarjoukset ja kesä. Tallinnan miljööseen en myöskään tunnu kyllästyvän millään. Loma tuli vietettyä pitkälti lasten ehdoilla joten oli vähän patoutunut tarvetta olla kahdestaan miehen kanssa. Olen yrittänyt kiertää kotimaan alennusmyynnit kaukaa ja nyt ajattelin ihan vähän vilkaista Tallinnan aleita ja tietysti ja ehdottomasti matkaohjelmaan kuuluivat myös lankakaupat.

Last weekend was our second time in Tallinn during this season. We wanted to spend a little holiday just together, me and my husband. There was plenty of attractive special offers to the hotels and I love the athmosphere of Tallinn and of course, it was still summer. Enough reasons?


Heti ensimmäisenä iltana käytiin Kaubamajan kirjakaupassa ja sieltä sain tuon kovasti kehutun opuksen Haapsalu sall, joka oli jo etukäteen ostoslistalle laitettu. Tässä sitä tyytyväisenä myhistellen vilkuilen.

I bought at once on the first evening the book I had been dreaming of. Haapsalu sall by Siiri Reimann and Aime Edasi.


Kirjakaupan toisessa kerroksessa on viihtyisä ja rauhallinen kahvila, josta saa mm. erinomaista lattea. En ole mikään oluenkiskoja, mutta tykkään erityisesti A. Le Coq oluen mausta ja se oli varsin sopuhintaista kahvilassa myöskin. Ja eipähän kahvilan mozzarella-rukola pizzoissakaan ollut moittimista, etenkin kun lisätäytteeksi ripsautettiin vähän ilmakuivattua kinkkua (kuola valuu kohta näppikselle.)

The cafe on the second floor of the Kaubamaja's book store was really a nice experience.

Koska seuraavana päivänä ropsutteli vettä, ei yhtään harmittanut viettää aikaa lankakaupoissa ja ostoskeskuksissa. Ja kyllä oli olo Karnaluksissa kuin karkkikaupassa. Nyt osasin varautua ostamaan muutakin kuin lankoja ja mukaan tarttuikin paljon kivoja tarvikkeita aina huovutusneulaimista pyöröpuikkoihin. Ihastuin edellisellä kerralla ostamiini ruusupuisiin puikkoihin ja niitäkin tuli poimittua mukaan. Tässä sitä ollaan poimimassa karvaisia herkkupalleroisia ostoskoriin.

Oli kiva käydä shoppailemassa vaatteitakin. Miestä kun on kovin vaikea saada yleensä vaatekauppaan, niin tulee välillä paineita uusia housu- ja kenkävalikoimaa. Niitä kun minun on vaikea ostaa kaupasta pelkän kokonumeron perusteella. Vaan nyt löytyi kaikkea kivaa ja iloa lisäsi se, että alennukset olivat ihan tuntuvia.

Väsyneinä mutta hyvillä mielin palattiin autolla illalla hotellille ja ajateltiin, että seuraava aamuna ehdittäisiin vielä hakea tytöille tuliaisiksi nukketeatteripaketti (vinkin sain täältä) Kaubamajasta ja vähän vielä shoppailla isovanhemmille tuliaisia vanhasta kaupungista.

Second day was for shopping. Not doing that too greedy but taking breaks now and then and having fun together. Of course my husband is very very kind to me, when he drives me to yarn shop and comes there and is able to wait as I hesitate between lovely yarn balls. Summa summarum we had a nice day together.


Autolla odotti aamulla tyrmistyttävä yllätys. Minä huomasin ekana, että auton oikea takasivuikkuna oli lyöty rikki. Järkytyin niin etten pysty enää muistamaan siitä hetkestä oikein mitään. Kaikki oli viety. Kaikki ostokset. Hanskalokerosta kaikki tavarat revitty ulos. Takapenkki täynnä särkynyttä lasimurua. Takapenkillä lojuneet cd:t eivät olleet kelvanneet. Hiukan myöhemmin huomasimme, että olimme unohtaneet passimme hanskalokeroon, joten nekin oli viety.

Siinä se päivä sitten menikin sotkua selvittäessä. Ensin seikkailimme poliisiasemalle (niin, gps:kin oli viety), jonka ainut anti oli se, että meille sanottiin, että rikosilmoituksen voi tehdä matkan jälkeen Suomessakin. Lähdimme metsästämään autokorjaamoa. Onneksi mies muisti nähneensä Järvekeskuksen lähellä auton merkkiliikkeen. Siellä aloitettiin sitten uuden ikkunalasin metsästys myyjän toimesta. Ja kas, se löytyi lopulta vierellä tontilla sijainneelta romuttamolta, josta mieheni kipitti sen hakemassa. Onneksi korjausmies sattui olemaan töissä lauantaina. Onneksi se Järvekeskus oli siinä ihan kävelynaapurissa, joten päästiin korjausmiehen ahkeroidessa syömään ja vähän vetäsemään henkeä. Sainpa vähän balsamia haavoille, kun joidenkin varastettujen tavaroiden tilalle sain ostettua uudet. En oikein kuitenkaan uskaltanut lähteä kaikkia menetettyjä lankoja ostamaan Järvekeskuksen Veimevakk'sta, kun emme tienneet vielä mitä vakuutus lopulta korvaa. Ja oli muutenkin vähän takki tyhjä siinä vaiheessa.

Mies kyllä soitti vakuutusyhtiön päivystysnumeroon, mutta sieltä ei pystytty kertomaan mitä vakuutuksia meillä on. Tämä jäi vähän kyrsimään, että on niiku hätänumero olevinaan, mutta sieltä ei pystytä sanomaan, että millainen matkavakuutus meillä on voimassa.

There was an awfull surprise waiting for us on the next morning. I notised it first. The back window of our car had been broken. All our shoppings including all the lovely yarn and other sewing material from Karnaluks and Veimevakk had been stolen. We had forgotten to take our passports from glove compartment and now they were gone too.

Rest of the day we spend trying to get our car repaired.


Vaan ehdittiin kuin ehdittiinkin vielä hakemaan tuliaiset lapsille Kaubamajasta ennen satamaan lähtöä.

Mitä tästä opimme. Sinisilmäisyydestä sakotetaan. Ei koskaa enää ikuna jätetä mitään tavaroita autoon, ei mitään mikä vois varkaita kiinnostaa. Mutta Tallinnaan mennään uudestaan, ehkä jopa omalla autolla. Ihan varmasti.

We won't be so naive again. We will take all "interesting" out of the car from now on. But we will go back to Tallinn some day, definitely.